Tämän liian pitkän kirjoitustauon jälkeisen ensimmäisen merkinnän omistan kasveistani eläväisimmälle, värinokkoselle.

Harkitsin värinokkosen hankintaa pitkään. Ensikosketukseni tähän sikiäväiseen kasviin on vuodelta 2011, jolloin ystävä pahaa-aavistamatta hankki tummanpuhuvan ja helppohoitoiseksi kehutun värinokkosen kotiinsa. Hän istutti sen lasiseen läpinäkyvään reilun litran vetoiseen ruukkuun. Nokkosen juuristo valloitti sen kahdessa viikossa kokonaan. Tänä aikana itse kasvi kaksinkertaisti pituutensa. Sittemmin sen pistokas mm. pääsi juuria kasvattamalla pois vesilasista ikkunalaudalle. Vesi loppui valitettavasti kesken emmekä saa koskaan tietää, minne pistokas oli matkalla. Emäkasvi on käsittääkseni heittänyt jo henkensä mutta sen jälkeläisiä on löytynyt myöhemmin muista samalla ikkunalla majailevista ruukuista, joihin se oli levinnyt pudottelemalla kukinnoistaan siemeniä. Toinen nokkosen omistaja omien sanojensa mukaan vain odottaa, minä aamuna herää värinokkosen taimi ohimossaan. Niin. Mutta sellainen nokkonen tuossa puolen metrin päässä nyt kasvaa. Siinä on niin kivat värit.

Saadessani oman pistokkaani siinä oli noin kaksi n. puolen senttimetrin pituista juurta. Kolmisen päivää vedessä ja tsädääääm:

Hah, kuvaajakin päässyt kuvaan.

 

No. Kahta päivää myöhemmin (11.3.):

 

Ja lopulta... (16.3.) Tässä vaiheessa päätin, että joko minä annan sille multaa tai se ehkä alkaa uhkailla kuristusotteella jotta saa sitä.

 

Tarkemmin ajatellen olisi varmaan ollut hyvä idea kuvata myös siitä, miten itse kasvi kehittyi ensimmäisen parin viikon aikana... Olin kuitenkin täysin juuriston venymisen lumoissa. Pahoitteluni.

28.4. nokkonen näytti jo näin komealta:

 

Paria tuntia aiemmin tilanne ei ollut aivan yhtä hyvä. Värinokkonen on pohjimmiltaan varsin teatraalinen kasvi:

[Huomatkaa muuten ulkona vallitseva vappuinen sää] Hmph. Tästäkin kriisistä kuitenkin sitten selvittiin, eiksni...

Joskus on tuntuu siltä, että värinokkonen vaikuttaa myös keskushermostoon. Se pyrkii lisääntymään paitsi omilla suorilla keinoillaan, myös vaikuttamalla omistajan toimintaan - ainakin minulla on vahva epäilys asiasta. Tästä on tainnut olla keskustelua joskus kun nokkosen pistokkaita on tarjottu hyvään kotiin sosiaalisessa mediassa... Olen itse antanut tuosta roikaleesta jo yhden pistokkaan eteenpäin. Ja mitä tämä nyt on: kirjoitan keskellä yötä blogimerkintää/mainospuhetta siitä, miten hauska ja jännä lemmikki värinokkonen onkaan, kiva projekti lapsille vaikka.

Se katsoo melkein syyllistävästi, kun ei ole liitettäväksi ajantasaista kuvaa.

No. Nyt on. BÖÖÖ!

 

Tässä vähän rauhallisempi kuva.

Sen saaminen kokonaan kuvaan oli jo hankalaa. Hrrrrr.

 

----------------------------

No vielä jotain muuta. Pop up-friends -osastolta:

Katkaravut ovat joutuneet aika liemeen!