Blogin nimihän on Kukkaseja. No ei välitetä tänään siitä. 
 

Vuosien sietämisen jälkeen olen tässä viime kuukausina huomannut kotiutuneeni Jyväskylään. Hirvittävä tilanne, sillä kaikki hyvät ihmiset ymmärtävät jossain vaiheessa häipyä täältä. Varsinkin yliopistosta.

Ajatus siitä, että voisi vain jäädä lopulta jonnekin tuntuu ihanalta. Olen tajunnut, että Jyväskylällä on huomattavat puutteensa (ei esimerkiksi kivoja kahviloita), mutta olen valmis hyväksymään ne. Muualla voi aina käydä. Turussa kivoissa kahviloissa, Porissa kauniissa kaupungissa, Helsingissä, jos haluaa tuntea olevansa erityisen elossa ja kaipaa elämäänsä enemmän diplomi-insinöörejä. Joku loogisempi muuttaisi Tampereelle, ovathan kaikki mieluisat kaupungit silloin kukin lähempänä... Mietin äsken, mikseivät Jyväskylä ja Tampere voisi olla toistensa paikoilla, mutta ah, silloin Tampere, Jyväskylän paikalla, vaikuttaisi edelleen miellyttävämmältä. Osa Jyväskylän viehätyksestä johtuu sen jonkinasteisesta maalaisuudesta ja syrjäisyydestä (verrattuna vaikkapa joihinkin nimeltämainitsemattomiin länsisuomalaisiin metropoleihin...) Pitkään rasitti, ettei voi mennä minnekään vähintään näkemättä metsää (jollei suoranaisesti ole metsässä, kuten usein on). Nyttemmin se on alkanut tuntua minusta sympaattiselta. En oikein tiedä miksi. Keskisuomalainen metsä tuntuu edelleen vieraalta katsoa: se kumpuilee vaaroina, se on enimmäkseen synkkää, homogeenista havumetsää eikä jotain tasaista, peltojen halkomaa lepikköä, kuten Satakunnassa. Mutta nykyään ajatus siitä, että asun Jyväskylässä hymyilyttää minua, siinä missä se ennen tuntui ikävältä, vähän niin kuin asuisi lokakuussa tai jotain tällaista.
 

Tähän ajattelin läntätä kuvia yliopistolta. Kesäkuun ekalla viikolla sai joka päivä seurata turisteja kampusalueella.  He ovat tulleet toiselta puolelta maailmaa ihastelemaan minun kaunista opiskeluympäristöäni. Siitä tulee aika etuoikeutettu olo. Ilmanlaatuongelmatkaan eivät ulotu tähän lukutilaan, c-rakennuksen katoksen päälle kasvatetulle nurmikolle:



 

Sieltä tarkkailemalla voi huomata Alvarin aukiolla postailevan kaikenlaisia hampuuseja, joita voi sitten houkutella tuhlaamaan tehokasta opiskeluaikaa. 
 

 

Onneksi N. oli menossa vain lukemaan Hesaria kirjastolle. Kysyin lupaa laittaa kuvan blogiin: "Joo, voi toki laittaa.. Niin nurmi näyttää kontrastina paremmalta. :-D" Oikeasti Jyväskylän juttu taitaa olla nämä kaikki tyypit. Siitä se johtuu. Älkää kaikki muuttako pois! Ja te, jotka muutitte, nähdään pian!
 

Opiskeluympäristön viehättävyys voi tosin johtaa keskittymistä hankaloittaviin oho, onpa eeppinen seinä -kuvaussessioihin.

Nooo, ehkä vähän kukkasejakin loppuun. Puutarhapalsta kukoistaa! Tilli ja joko parsakaali tai pinaatti eivät taida menestyä, mutta muuten kaikki istutettu on alkanut itää! Lisäksi viime vuoden ahkerointi rikkaruohojen kimpussa ei näytä sittenkään olleen täysin hukkaan heitettyä aikaa. Ainakin itsestä tuntuu, että tänä vuonna niitä on vähemmän.




Etualalla rehottaa ruiskaunokeita ja taustalla pilkottavat toistaiseksi hellyttävän pikkuiset köynnöskrassit. Ne näkyvät paremmin tässä kuvassa:




--------------------------
Ps. Jkl-teemaan liittyen vielä: Ilokiven edustalla tiedonanto toistaiseksi tuntemattomalle Jarkolle:



Luulisin, että syytä olis.