En malta jättää jakamatta graffitikuvakokoelmani muutamia miettimään laittavia seinäkirjoituksia ja katutaide- tms. asioita. Yhdistävänä tekijänä, hmm, minulle aiheutettu hämmennys.

Tämä on Turusta vuodelta 2009. Uskonkysymykset mietityttävät ilmeisesti jotain toistakin. Se, miten avoimeksi kaikki jää, on jotenkin miellyttävää.

 



Graffiteissa on joskus hirvittävän kiehtovaa teko itsessään, se, että on kirjoitettu seinään eikä vain se, mitä oikeastaan on sanottu:



Hitto, miksi ihmeessä joku on kirjoittanut noin? Tuo mieleen toisen runon säkeet:

    "Olen yksinäinen taruolento
    Olemassaoloni riippuu sinusta, ihminen"


Joskus olisi hauska (ja hyvä) tietää taustoista.. tämäkin voisi viitata johonkin, mutta en tunnista kuvan naista - onko hän joku Gudrun Ensslin vai edustaako väkivallan uhan uhria vai mitä hiiskattia:



Luoja(nsa) yksin tietää, ehkä. Joka tapauksessa: tämä on Pariisista, toukokuussa 2008. Alhaalla varjona minä, framilla ma chère cousine espagnole ;)

Ja tämä ei ole katutaidetta eikä yhtikäs mitään, paitsi ehkä antitarraamista... Mutta jotenkin vaan huvitti tarpeeksi ja otin kuvan:




(Kortepohjan ja kaupungin välisen nk. b-reitin varrelta.) (Muuten: muinainen poikaystävä oli töissä samaisella Suomen kansanterveysyhdistyksellä puhelinlahjoituksia keräämässä ja kertoi, että työssä oppi nopeasti vihaamaan ihmistä.)


Vihoviimeisenä, piirros viime kesältä Mäki-Matin perhepuiston edessä olevalta pihakadulta. Koska aasinsillat on tehty ylitettäviksi: ehkä tämäkin on jonkinlainen uskontunnustus (...ainakin sen valokuvaaminen on):




Lisää vesivoimalan turrikoita ja ehkä jopa jotain muuta kukkasta joskus toiste taas...