keskiviikko, 12. kesäkuu 2013

Värinokkosesta

Tämän liian pitkän kirjoitustauon jälkeisen ensimmäisen merkinnän omistan kasveistani eläväisimmälle, värinokkoselle.

Harkitsin värinokkosen hankintaa pitkään. Ensikosketukseni tähän sikiäväiseen kasviin on vuodelta 2011, jolloin ystävä pahaa-aavistamatta hankki tummanpuhuvan ja helppohoitoiseksi kehutun värinokkosen kotiinsa. Hän istutti sen lasiseen läpinäkyvään reilun litran vetoiseen ruukkuun. Nokkosen juuristo valloitti sen kahdessa viikossa kokonaan. Tänä aikana itse kasvi kaksinkertaisti pituutensa. Sittemmin sen pistokas mm. pääsi juuria kasvattamalla pois vesilasista ikkunalaudalle. Vesi loppui valitettavasti kesken emmekä saa koskaan tietää, minne pistokas oli matkalla. Emäkasvi on käsittääkseni heittänyt jo henkensä mutta sen jälkeläisiä on löytynyt myöhemmin muista samalla ikkunalla majailevista ruukuista, joihin se oli levinnyt pudottelemalla kukinnoistaan siemeniä. Toinen nokkosen omistaja omien sanojensa mukaan vain odottaa, minä aamuna herää värinokkosen taimi ohimossaan. Niin. Mutta sellainen nokkonen tuossa puolen metrin päässä nyt kasvaa. Siinä on niin kivat värit.

Saadessani oman pistokkaani siinä oli noin kaksi n. puolen senttimetrin pituista juurta. Kolmisen päivää vedessä ja tsädääääm:

IMG_0695-normal.jpg

Hah, kuvaajakin päässyt kuvaan.

 

No. Kahta päivää myöhemmin (11.3.):

IMG_0715-normal.jpg

 

Ja lopulta... (16.3.) Tässä vaiheessa päätin, että joko minä annan sille multaa tai se ehkä alkaa uhkailla kuristusotteella jotta saa sitä.

IMG_0727-normal.jpg

 

Tarkemmin ajatellen olisi varmaan ollut hyvä idea kuvata myös siitä, miten itse kasvi kehittyi ensimmäisen parin viikon aikana... Olin kuitenkin täysin juuriston venymisen lumoissa. Pahoitteluni.

28.4. nokkonen näytti jo näin komealta:

kuva0295%5B1%5D-normal.jpg

 

Paria tuntia aiemmin tilanne ei ollut aivan yhtä hyvä. Värinokkonen on pohjimmiltaan varsin teatraalinen kasvi:

IMG_0813-normal.jpg

[Huomatkaa muuten ulkona vallitseva vappuinen sää] Hmph. Tästäkin kriisistä kuitenkin sitten selvittiin, eiksni...

Joskus on tuntuu siltä, että värinokkonen vaikuttaa myös keskushermostoon. Se pyrkii lisääntymään paitsi omilla suorilla keinoillaan, myös vaikuttamalla omistajan toimintaan - ainakin minulla on vahva epäilys asiasta. Tästä on tainnut olla keskustelua joskus kun nokkosen pistokkaita on tarjottu hyvään kotiin sosiaalisessa mediassa... Olen itse antanut tuosta roikaleesta jo yhden pistokkaan eteenpäin. Ja mitä tämä nyt on: kirjoitan keskellä yötä blogimerkintää/mainospuhetta siitä, miten hauska ja jännä lemmikki värinokkonen onkaan, kiva projekti lapsille vaikka.

Se katsoo melkein syyllistävästi, kun ei ole liitettäväksi ajantasaista kuvaa.

No. Nyt on. BÖÖÖ!

IMG_0884-normal.jpg

 

Tässä vähän rauhallisempi kuva.

IMG_0892-normal.jpg

Sen saaminen kokonaan kuvaan oli jo hankalaa. Hrrrrr.

 

----------------------------

No vielä jotain muuta. Pop up-friends -osastolta:

Katkaravut ovat joutuneet aika liemeen!

kuva0347%5B1%5D-normal.jpg

maanantai, 11. maaliskuu 2013

Talvi

Ja niin siinä tietenkin kävi, että en minä mitään ole ehtinyt... Kiireet sen kun kasautuvat. Aurajoen rannan herrasmies ilmaisee kaiken oleellisen:

IMG_0635-normal.jpg

 

Mutta toivoa on ilmassa. Ja varsinkin valoa.

IMG_0636-normal.jpg

Turusta tarttui mukaan kaverin kultaköynnöksen pistokas. Se paleltui tietenkin matkalla, mutta yksi uusi lehti on jo puhkeamassa...! Paluumatkalla Jyväskylään linja-autossa kukkapaketin kanssa heiluessani sain kuulla rohkaisevia tarinoita kultaköynnöksen kestävyydestä ja vinkkejä avokadoprojektiini (kyllä, sellainenkin on juurtumassa vesilasissa).

No, mutta kasveista toisella kertaa. Ajattelin tänään postailla tänne kaikkia talvisia kuviani. Nyt jo viitsii, kun ollaan jo miltei voiton puolella.

Marraskuun lopulla matkalla Kortepohjaan. Lunta oli vasta tosi vähän.

kuva0088-normal.jpg

 

Kiviukot tarkastelevat lumianarkiaa.

kuva0102-normal.jpg

 

Joulukuussa lumi teki sfinksin tiilimuuriin.

kuva0122-normal.jpg

 

En tiennyt, että A-rakennukseen tehdään putkiremonttia.

kuva0162-normal.jpg

 

kuva0161-normal.jpg

 

Muuten olen nyt pitänyt vähän tylyä linjaa katutaiteen suhteen. Graffitiblogeja on joka oksalla, joten ei tunnu mielekkäältä kuvata ihan kaikkea sinänsä hienoa. Erityisesti alan kypsyä näihin turrikoihin, vaikka ne ovat kiistatta aivan upeita. Olen vain nähnyt näitä ehkä liikaa. Niitä löytyy erityisesti Jyväskylästä, mutta esiintymiä on myös Porissa ja jopa Harjavallassa yhden rautatiesillan alla. Tämä kuva on Porista joululomalta (luonnollisesti Annikselta eli kulttuuritalo Annankatu 6:n pihasta)

kuva0151-normal.jpg

Tämä seuraava kuitenkin läpäisi seulan, ammatillisista syistä. Toistaiseksi tuntemattoman taiteilijan tieteenfilosofinen huomio löytyi Ylistönrinteen linkkaripysäkiltä:

kuva0119-normal.jpg

(Siinä lukee siis: Happi on uusi flogiston. Miten jollekulle on voinut tulla mieleen juuri tuo juttu? Määttäsen Filosofia - johdatus peruskysymyksiin never forgive, never forget!) Tuollaiset linja-autopysäkit taitavat alkaa olla katoava luonnonvara... Se ekassa graffitipostauksessani näkyvä Aku Ankka -pysäkkikin on jyrätty jo yli vuosi sitten. Käykää ihailemassa ennen kuin lasikoppi korvaa tämänkin!

Kotitalon edessä oli piirrelty lumeen:

kuva0185-normal.jpg

 

Hiukan pahanilkisempää meininkiä puutarhakadulla:

kuva0198-normal.jpg

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Jospa ensi postauksessa sitten niitä uusia kasveja, mm. mummulta saatu 50-luvulta peräisin oleva posliinikukka, Sirpalta saatu helvatan huolestuttava (kuinkas muutenkaan) värinokkonen, Turun Emmin kituva kultaköynnös ja ja ja... Siihen asti kukkaiskanava kietoutuu lumivaippaan, jonka pinnalla teinarit uhoavat...

 

kuva0190-normal.jpg

lauantai, 23. helmikuu 2013

Katteettomia lupauksia

Artikkelit ynnä muut ikävät arkielämän velvollisuudet tunkevat tuikitärkeän blogielämän tielle. Maanantaina on deadline, joten sen jälkeen voin hurvitella päivittämällä Kukkaseja vaikka päivät pitkät!

kuva0187-normal.jpg


Elikkästen:

kuva0186-normal.jpg

perjantai, 8. helmikuu 2013

Back to basics

Tämä vuodenaika muistutti mieleen, miksi alunperin aloitin kukkablogin. Ulkomaailman monotonisuus saa taas kiinnittämään huomiota sisätilojen elämän pilkahduksiin.

IMG_0596-normal.jpg

Asuapa oikeasti tuollaisessa viidakossa... No, ehkä se on alku, että oikeasta kuvakulmasta saa näkyviin jotain tuollaista.

Kuolonpeukaloni uhkaa parivuotiasta, iäti kituvaa joulukaktustani. Saa nähdä. Eutanasia saattaisi olla kaikille paras ratkaisu. Pidän joulukaktuksista hirvittävästi, ja kuten jossain aiemmassa blogimerkinnässä olen kertonut, kasvi-innostus alkoi joulukaktuksen menestyksekkäästä pelastusoperaatiosta. En vain selkeästikään osaa hoitaa nuoria yksilöitä. Ilkeämielinen ja rouvitteleva kukkakaupan myyjä kehotti minua vuoden 2011 syksyllä "kiduttamaan" joulukaktustani saadakseni sen kukkimaan. Vedettömyys sai toki aikaan nuppuja mutta ne jäivät kitukasvuisiksi ja oksia alkoi putoilla... Nyt se näyttää jotenkin hyvävointiselta, mutta pudottelee edelleen oksia. Siihen ei saisi koskea ollenkaan. Osun siihen vähintään kastelukannulla kerran viikossa. Emme oikein sovi toisillemme.

Kevät alkaa olla tarpeeksi pitkällä multien vaihtoon! Odotan innolla, mitä vaikutuksia isommalla ruukulla ja tuoreella mullalla on hienohelma-asparagukseen. Nyt se on kitulias. Haluaisin sen kasvavan tuuheaksi lehtiturkiksi (kyllä, hiukan pelottavaksi), jollainen oli mummulassa kun olin pieni.

No. Selitykset sikseen, kuvat ja itse kasvit lohduttavat lumen keskellä:

IMG_0587-normal.jpg

Vasemmalla hieman pölyiseltä näyttävä anopinhammas. Hankin sen emäkasvin joskus kirpputorilta. Siitä on, hämmentävää kyllä, muodostunut hortonominen menestystarina: kaikki irrotetut juuriversot kukoistavat ja vaikka itse alkuperäinen kasvi on nyt jo vainaa, se jätti jälkeensä laskujeni mukaan yhteensä kymmenen uutta pientä anopinhammasta, joista yksi on päässyt elämässään niinkin pitkälle kuin Poriin!

Muuten, piakkoin eli noin kuukauden päästä olisi toisistaan irrotettavissa viisi uutta versoa! Kaikkien elämänhaluisia anopinhampaita halajavien kannattaa siis ilmoittautua minulle, niin katsomme teille sopivan kasvatin sitten kivasti niistä. Hoito on varsin yksinkertainen: kasteltava reilusti kerran kahdessa viikossa, ja, niin, siinäpä se.

Oikealla kuvassa taas joulun jälkeen hankkimani ruusubegonia. Se on vähän pelottava mutta sittenkin pikemminkin aika siisti.


IMG_0588-normal.jpg


Toinen syy innostua kukista ja niiden valokuvauksesta on tämä valo. Oi ihana helmikuu.

IMG_0590-normal.jpg


Tässä siis niitä pikkuhampaita! Ja lisää valoa.


IMG_0592-normal.jpg


Olen tehnyt kaikenlaisia uudenvuodenlupauksia, kuten "syö enemmän hedelmiä", kuten kuvasta näkyy... (Hedelmissä on sekin hyvä puoli, että ne antavat oikeutuksen ja tarkoituksen joskus sentimentaalisista syistä ostetulle hedelmäkulholle.)


IMG_0599-normal.jpg


Hmm... Pitää nyt tunnustaa, että ei täällä kaikilla kasveilla mene aivan putkeen. Ystäväni muutti Imatralle ja sattumien summana hänen palmuvehkansa päätyi muuttopäivänä minun haltuuni. Sanotaanko näin, että viiden asteen pakkasessa kaksi jätesäkkiä ei ollut riittävä suoja puolen tunnin kävelymatkalla:

IMG_0594-normal.jpg

Emmi, oon todella pahoillani... (: Tuorein lehdykkä taittui matkalla joten sekin on mennyttä kalua. Vaihdan siihen mullat, ehkä se vielä virkoaa. Tuo yksi kantoverso sinnittelee vielä...

Jjja nyt minun pitäisi ehkä mennä nukkumaan... Lisää jotain hieman vähemmän koherenttia lähipäivinä!

sunnuntai, 2. joulukuu 2012

Yhteiskunnan toimintatavat, osa 3.

En malta jättää jakamatta graffitikuvakokoelmani muutamia miettimään laittavia seinäkirjoituksia ja katutaide- tms. asioita. Yhdistävänä tekijänä, hmm, minulle aiheutettu hämmennys.

Tämä on Turusta vuodelta 2009. Uskonkysymykset mietityttävät ilmeisesti jotain toistakin. Se, miten avoimeksi kaikki jää, on jotenkin miellyttävää.

 



Graffiteissa on joskus hirvittävän kiehtovaa teko itsessään, se, että on kirjoitettu seinään eikä vain se, mitä oikeastaan on sanottu:



Hitto, miksi ihmeessä joku on kirjoittanut noin? Tuo mieleen toisen runon säkeet:

    "Olen yksinäinen taruolento
    Olemassaoloni riippuu sinusta, ihminen"


Joskus olisi hauska (ja hyvä) tietää taustoista.. tämäkin voisi viitata johonkin, mutta en tunnista kuvan naista - onko hän joku Gudrun Ensslin vai edustaako väkivallan uhan uhria vai mitä hiiskattia:



Luoja(nsa) yksin tietää, ehkä. Joka tapauksessa: tämä on Pariisista, toukokuussa 2008. Alhaalla varjona minä, framilla ma chère cousine espagnole ;)

Ja tämä ei ole katutaidetta eikä yhtikäs mitään, paitsi ehkä antitarraamista... Mutta jotenkin vaan huvitti tarpeeksi ja otin kuvan:




(Kortepohjan ja kaupungin välisen nk. b-reitin varrelta.) (Muuten: muinainen poikaystävä oli töissä samaisella Suomen kansanterveysyhdistyksellä puhelinlahjoituksia keräämässä ja kertoi, että työssä oppi nopeasti vihaamaan ihmistä.)


Vihoviimeisenä, piirros viime kesältä Mäki-Matin perhepuiston edessä olevalta pihakadulta. Koska aasinsillat on tehty ylitettäviksi: ehkä tämäkin on jonkinlainen uskontunnustus (...ainakin sen valokuvaaminen on):




Lisää vesivoimalan turrikoita ja ehkä jopa jotain muuta kukkasta joskus toiste taas...