No siispä: tässä valikoima pienestä graffitikuvakokoelmastani. Jyväskylän graffitiskeneen en ole koskaan osallistunut, mikäli ilokiven vessan seinään kirjoittamista ei lasketa. Ai hitto, kaiholla muistelen aikaa ennen suurta puhdistusta ja MaA:n erästä vessakoppia, jonka seiniä koristivat mitä mahtavimmat absurdit kirjoitukset, kuten HOMOT ON GAY! ja JENKIT POIS USASTA!
Jyväskylässä on jo vuosia näkynyt siellä täällä pitkin seiniä jonkinasteisesti poliittisia viestejä. Minusta se on piristävää ainaisten käsittämättömien, lausumiskelvottomien kirjainyhdistelmien ja suttuisten tagien sijaan (hmm.. niistä tosin toiste lisää). Ehkä olen syntymävanha tässä asiassa. Helin takapihalta bongattu lähes mystinen "YHTEISKUNTA EI TOIMI NÄIN" onkin blogissa jo esitelty, mutta samaa sarjaa tuntuvat olevan nämäkin:
Sanoman antifasismi ja ilmaisutavan sukupuolisensitiivisyys viehättivät:
Välillä näitä tietenkin sensuroidaan... (joskus ehkä jopa syystä, kuten silloin kun KUOLEMA PORVAREILLE! hävisi melko nopeasti Länsiväylän viereisestä sähkökopista...) Mutta lopulta, onneksi:
Ei täällä tietenkään pelkästään julisteta.
Absurdi savukalakannanotto, jonka yli maalattiin, koska se on lajin henki... Onneksi kuva säilyi:
Aku Ankan osittain kasvattaman en voinut ohittaa tätä:
Tässä vilkuttavassa kaverissa on jotain sympaattista (Tourujoen ranta)
Sillä on lisäksi turvonnut ystävä vanhan vesivoimalan luona:
(Vesivoimalaa koristavat nyttemmin myös aivan uudet hienot turriaiset. Kuvailin niitä viime keväänä. Ehkä laitan ne tänne joskus toiste, että materiaalia tuntuu muutenkin riittävän vielä toiseen postaukseen.)
Ja kaksoisolento Kortepohjan alikulun sivussa:
...Ehkä postauksen nimen pitäisikin olla Söpöilyä ja uhoamista Jyväskylässä.
Olen graffitien sivustaseuraaja. En käsittääkseni edes tunne ketään, joka tekisi itse graffiteja (vaikka epäilenkin eräitä...) Niihin on silti ohikulkijana muodostunut henkilökohtainen side, arvioin niitä kriittisesti, ihastelen, huvitun ja hämmennyn - ja nyt näemmä kirjoitan niistä, oli ehkä aikakin.
Graffiteihin liittyy myös löytämisen iloa, niin kuin noiden vilkuttelijoiden kohdalla. Kun avaa silmänsä ja katselee ympärilleen, huomaa yhtäkkiä, että tiettyä tagia on vähän siellä ja tuolla... Kuka sitä piirtää ja miksi? Yhtäkkiä tajuaa, että joku on jättänyt tänne merkkejä tahallaan eivätkä ne oikeastaan ole minulle, vaan ehkä muille maalareille, jos heillekään... Ja kuitenkin minä huomaan.
-----------------------
Jälkikirjoitus:
Porissa kesällä kerran tapasin ylirasittuneen vesihanan:
Kommentit